Harmittaa suunnattomasti, että jätin järkkärin kotio, ja pokkarilla jouduin kuvat napsimaan, joten laatu ei ole todellakaan kovin hyvä. Varsinkin nyt, kun tuon järkkärin omistaa ja on sen laatuun tottunut..
Matka siis alkoi Kolin huipulta ostamalla kartta
Tarkoitus oli kierää Kolin huiput, eli Ukko, Paha ja Akka, ja tuossa järjestyksessä, kuten virkailija meitä neuvoi.
Eli matka kohti Ukko-Kolia
Ukko-Kolilta oli kyllä komeat näkymät Pieliselle, vaikkakin kamerani oli huono, enkä päässyt parhaille kuvauspaikoille koska niitä valloitti parhaillaan englantia puhuva ryhmä..
Lunta oli Kolilla vielä paljon. Jos kovettuneelta polulta poikkesi, upposi helposti polveen asti ulottuvaan lumihankeen..
Sitten suunta kohti Paha-Kolia ja Akka-Kolia
Akka-Kolin opaste oli hukkunut lumihankeen. Akan päälle olisi päässyt, mutta kallio oli sen verran märkä (eli liukas) etten viitsinyt sinne lähteä taiteilemaan. Eli sivuutin Akan ja suuntasin suoraan Paha-Kolille.
Pahalta olisi ilmeisesti lähtenyt jonkunlainen kiertopolku Akalle toista kautta, mutta en sitä lähtenyt etsimään, koska reissutoverini oli palannut Ukolta alas ja odotteli minua siellä..
Pahaltaki oli upeat näkymät vaikken kaikken korkeimmalle kohdalle kiivennytkään (keskimmäinen kuva)
Jännän puunkin näin kun palasin Pahalta samaa reittiä takaisin yläpihalle
Sitten vielä näköala hissillä alas parkkipaikalle
Näkäalahissi oli hieno! Sopi minulle, jonka pitää aina päästä mahdollisimman ylös ja nähdä mahsollisimman paljon.
Sitten oli suuntana Pirunkirkko. Virkailija mainostikin 'uusia ja upeita' teräsportaita jotka vievät kirkolle. No, teräsportaat oli. Se, että sopiiko ne luonnon maisemaan miten hyvin, siitä varmaankin voidaan olla montaa mieltä... Toki, ne sopivat oikein hyvin jalkavaivaiselle seuralaiselleni, varsinkin kun kaiteet olivat molemminpuolin portaita.
Kirkon lattialla oli vielä niin paksu kerros lunta ja jäätä, etten uskaltanu sisään mennä. Minä kun olen aika tapaturma altis, olisin varmasti liukastunut ja lyönyt pääni tai muuta vastaavaa..
Sitten jälleen paluu autolle. Alunperin meidän piti mennä Pitkäjärven nuotiopaikalle keittelemään pastaa, mutta pientareella oli niin iso oja ja paljon lunta, että reissutoverini totesi heti, ettei sinne lähde.
No, nopea kartan tutkiminen ja päätin, että menemme Lakkalan nuotiopaikalle, sinne on parkkipaikalta vai 700metriä.
Metsässä oli juuri kaadettu puita (puuhuoltoa kenties?) ja sitten tuoksukin ihana pihka metsässä.
Lakkala olikin kaunis paikka. Vanha pienviljelytila joka perustettuun 1830-luvulla. Tilalla on asuttu 1900-luvulle ja 1996 se liitettiin Kolin kansallispuistoon. Nykyään paikka on kesäisin lammaspaimenien käytössä.
Paikalla oli nuotiopaikka ja telttailupaikka. Sekä tietysti vanhat rakennukset, jotka ovat paimenien käytössä, kuten autiotupa ja savusauna. Lisäksi oli tietysti muitakin rakennuksia. Kuvasin ne kyllä, mutta jätin postaamatta, olisi tullut niin kovin pitkä postaus :D
Mitähän mahtoi olla lampaiden aitauksessa kun sieltä tuleva vesi noin kupli.. Ei siellä lampaitakaan vielä ollut.
Ruuaksi meillä oli Maggin kinkku-juusto pastaa höystettynä kuivatuilla porkkanoilla ja suppilovahveroilla. Mausteet jäivät matkasta, mutta ihan syötävää ruokaa oli. Valmispastat kun yleensä aika suolaisia ovat..
Tästä reissusta heräsi kyllä kipinä kiertää vielä joskus Herajärvenkierros.. Mutta kesäaikaan, ilman lunta!
